Genesis 47

Joosef ilmoittaa faraolle isänsä ja veljiensä saapumisen

1Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja nautoineen, kaikkine omaisuuksineen tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa." 2Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä. Hän toi heidät faraon eteen.

3Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä on ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, palvelijasi, olemme paimenia, me kuten isämmekin." 4He sanoivat vielä faraolle: "Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa. Palvelijoillasi ei näet ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan."

5Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi. 6Egyptin maa on avoinna edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa. Jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi."

7Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitteli hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta. 8Farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"

9Jaakob vastasi faraolle: "Vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana." 10Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

11Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käskenyt hänen tehdä.

Nälänhätä jatkuu

12Joosef elätti isäänsä, veljiään ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.

13Mutta missään koko maassa ei ollut leipää. Nälänhätä oli näet hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään. 14Viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa, ja Joosef vei rahat faraon hoviin. 15Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo sanoen: "Anna meille leipää. Miksi kuolisimme silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut."

16Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut."

17He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, naudoista ja aaseista. Hän elätti heitä sen vuoden leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta. 18Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myös eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi. Meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme. 19Miksi menehtyisimme silmiesi edessä, sekä me itse että peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon palvelijoiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."

20Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot, sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Maa joutui faraon omaksi. 21Hän siirsi kansan kaupunkeihin Egyptin toisesta äärestä toiseen. 22Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut. Sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä peltojaan. 23Joosef sanoi kansalle: "Katso, olen nyt ostanut teidät ja peltonne faraolle. Katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne. 24Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle. Neljä viidettä osaa jääköön teille sen sijaan pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."

25He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon palvelijoita."

26Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.

Jaakobin viimeisiä vaiheita

27Niin Israel jäi asumaan Egyptiin Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti. 28Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta. 29Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin. 30Tahdon näet levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa." Hän vastasi: "Minä teen, kuten sanot."

31Hän sanoi: "Vanno se minulle", ja hän vannoi sen hänelle. Silloin Israel rukoili kumartuneena vuoteensa päänalusta vasten.